Pesunkestävä toimistotyöläinen Osku Valtonen Viestintäliigasta testasi miten hierontapalvelumme tehoavat istumisen turruttamiin hartioihin.

Mun työasento on aika ideaali siihen, että niska-hartiaseudun oireet ovat usein läsnä. Mä istun työssäni paljon. Kirjoitan usein läppäri sylissä ja niska kyyryssä tarinoitani. Toimistotyöläisen marssiasento on kaikkea muuta kuin ideaali, eikä päivittäistä liikuntaa synny automaattisesti.

Joskus olen kuullut ivallisen sanonnan: linnun luut ja laulajan lihakset. Tällä on kuvailtu ilmeisen heiveröistä ja pienikokoista ihmispoloa. Itseeni tämä ei oikein sovi, sillä mua kuvaa paremmin: panssarivaunun luut ja toimistotuolin lihakset. Lihaksiin ei ole kertynyt enää aikoihin mitään muuta rasitusta kuin staattinen pirun huono ryhti. Päätin perata sen kuntoon.

Varasin ajan Vireän verkkosivuilta. Sain valita mieleisen toimipisteen, käsittelyn pituuden ja samalla mieleeni jäi tulevan hierojani nimi: Olli.

Sain auton parkkiin toiselle puolelle Itäistä pitkäkatua. Ei paha kävelymatka, huokaisi toimistotuoliin kiinni kasvanut fyysinen kuntoni. Samaan aikaan tunsin myös pienen piston omatunnossani, jolle olin jo pitkään uskotellut parantavani fyysistä kuntoani. Heti tämän hieronnan jälkeen sitten aloitamme yhdessä liikunnan, rauhoittelin mieltäni ja pelottelin kehoani.

Sisällä Vireän tiloissa otin silmiini osuneen ohjeen mukaan kengät pois ja istahdin alas. Tutkin luettavana olleita lehtiä ja vaihdoimme hyväksyvät nyökkäykset toisen aikaansa odotelleen asiakkaan kanssa. Nyökkäyksessä oli ripaus ymmärrystä kenties vaivaavasta niskan alueen lihasten jumista tai vaikkapa leikkausoperaation jälkeisestä, kuihtuneita lihaksia vaivaavasta särystä. Kohtalotovereita olimme, saamassa pian helpotusta vaivoihin ja vikoihin.

Kohtalotoverini nimi huikattiin ja jäin yksin. Yksinäisyyttä ei kauaa kestänyt, vaan oma nimeni kuului toisen toimenpidehuoneen ovelta. Määttäsen Ollihan se siinä, aivan kuten olin aikaa varatessani nimen mieleeni painanut.

Mulla on pitkä historia hieronta-asiakkaana yleisesti. Olen teininä urheillut paljon, kasvanut nopeasti ja tästä kombosta johtuen käynyt säännöllisesti hierottavana 13-vuotiaasta lähtien. Toki nyt aikuisena aikaa on käytettävissä jotenkin vähemmän ja edellisestä hieronnasta oli vierähtänyt kuutisen kuukautta. Aika ei ollut kohdellut selkälihaksiani parhaalla mahdollisella tavalla.

Olli kertoi rauhallisella äänellä mitä tuleva setti pitäisi sisällään. Hän kartoitti omia tuntemuksiani selästä ja sen ongelma-alueista sekä käsiteltävien alueiden toiveet tuli kirjattua ylös. Koko paketti käsiteltäisiin, eikä keskityttäisi pelkästään oireilevaan hartiaseutuun.

Pitkät fileet alaselästä ylöspäin olivatkin niin hyvässä iskussa kuin toimistotyössä ne tuoliin kiinni kasvatettuina nyt voivat olla – hierottava asiakas tunsi sen mitä Olli kertoi: ei paha tilanne.

Yläselässä tuntemukset myötäilivät jälleen hierojan huomioita. Oikea puoli oli sen verran jumissa, että tahtomattanakin aristin tietyissä kohdissa. Tämä ilmeni lihasten ajoittaisena pakonomaisena jännittämisenä. Olli kertoi, että mikäli tätä olisi havainnut enemmän, ei hierontaa olisi järkevää suorittaa samalla voimakkuudella, vaan lähestymisen pitäisi olla rauhallisempaa.

Ruuhkavuosien keskellä, ihan tavallisen viikon tavallisena keskiviikko-aamuna hieronta tuntui ihan oikeasti hetkeltä, joka ei ollut sidoksissa arkeen. Tuo hetki oli paitsi mun lihaksille niin myös psyykeelle varsin hyvä hetki. Hierontapöytä on paikka, jossa asiakkaan vastuulla on pelkkä läsnäolo. Kaikki muu unohtuu ja mieli alkaa jo valmistautua hierontaa seuraavaan euforiseen olotilaan.

Voin tunnustaa, että olen edelleen omalle mielelleni se lupauksia liikunnallisemmasta arjesta rikkoava mukavuudenhaluinen laiskanpulskea vätys, mutta ainakin kävin hierottavana. Pää ei särje enää päivittäin eivätkä hartiat puudu kesken rankan istumissession.

– Osku Valtonen